Ihminen on aina ollut tarinan kertoja, ja satuja ja tarinoita on luultavasti kerrottu niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Me vanhat ja nuoret elämme omien ja toisten ihmisten tarinoiden ympäröiminä. Jokainen meistä kirjoittaa joka päivä huomaamattaan omaa elämänsä tarinaa.
Oleellinen kysymys on se, kuinka paljon voimme itse päättää elämämme tarinan kulusta ja käänteistä. Oleellista on myös, kuinka paljon voimme etukäteen itse suunnitella siinä esiintyviä kohtauksia.
Onko tarinoiden aika ohi?
Filosofi J.F. Lyotardin mukaan nykyään ei ole enää suuria kertomuksia. Tilalle on tullut katkos ja tradition vastaisuus, kaupunkiolemuksen pirstoutunut tajunta. On myös väitetty, että elämän sankarillinen ulottuvuus on katoamassa. Tällöin ihmisen ymmärrys riittävän korkeista tarkoitusperistä - kuten moraalista, intohimosta ja vastuuntunnosta - muita ihmisiä ja elämää kohtaan on tullut häilyväiseksi. On myös sanottu, että 2000-luvun maailma on vapautettu lumouksesta ja valjastettu välineellisen järjen käyttöön. Tässä maailmassa elämää ohjataan taloudellisin ja rationaalisin perustein.
Tekniikan kehitys, jos mikä, kuvaa Lyotardin kuuluisaa katkonaisen elämän olemusta. Vauhdin maailma on tullut myös tarinoiden maailmaan. Luonnon, taiteen, uskonnon ja vanhojen tarinoiden monivivahteisuus haihtuu silmiemme edestä, sillä maailma muuttuu yhä enemmän hyperaktiiviseksi avaruudeksi, universaaliksi yhtenäiskulttuuriksi, jossa menneisyyden katoaminen on ajallemme tunnusomaisimpia ja aavemaisimpia ilmiöitä.
Miksi tarinoita tarvitaan?
Mielikuvitusmaailma tuo toivoa ja uutta näkökulmaa niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Tarinat antavat mahdollisuuden kokea erilaisten maailmojen olemusta, rikastuttavana, luovana ja rohkaisevana.
Hyviä tarinoita tarvitaan nykyaikana erityisesti seuraavista syistä:
1. Ihmiset kohtaavat nykyään liian usein toisensa vain asiallisella tasolla, itsekeskeisesti, välineellisen järjen tasolla. Tarinat tuovat lisää inhimillisyyttä, läheisyyttä ja lämpöä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen
2. Tunne siitä, ettei tule ymmärretyksi tai että puhutaan toisten ohi, on levinnyt ihmisten kiireisyyden lisääntymisen vuoksi. Tarinoiden kertominen ja ajan antaminen toiselle merkitsee avoimuutta, uskallusta ja kykyä ilmaista omaa itseään minuuden kaikilla tasoilla.
3. Kulttuurimme on entistä avoimempi. Valmius avautua ja paljastaa jotakin omasta itsestään on kulttuurissamme lisääntynyt.
4. Kiireisen elämän keskellä satujen ja tarinoiden kertominen on yksi tie löytää mielekästä yhteistä tekemistä lasten ja nuorten kanssa. Jos oppisimme enemmän lasten ja nuorten maailmasta, voisimme hyödyntää omaa potentiaalista luovuuttamme ja saisimme siitä enemmän mielihyvää.
Kuinka tarinoita voisi käyttää?
Tarinoilla voi virkistää omaa arkeaan. Lisäksi niitä voi soveltaa monenlaisiin työhön ja yksityiselämään liittyviin tilanteisiin. Tarinoille ja niiden käytölle luo rajat vain oma mielikuvituksemme.
Tarinoita ja toiminnallisia harjoituksia voi käyttää työssä ja yksityiselämässä kehittämis- ja muutostilanteissa. Mielikuvilla ja metaforilla voi luovasti vaikuttaa oman ja toistenkin elämän käsikirjoitukseen. Tarinat ovat oivallinen keino saada erilaisiin pulmatilanteisiin uusi, tuoreempi näkökulma. Tarinoihin kuuluu yleensä jonkin opetus.
Harjoituksia ja tarinoita voi käyttää etenkin opetus-, koulutus- ja kasvatustehtävissä. Tämä voi tapahtua yhtä hyvin työpaikoilla, luokkahuoneessa, koulutustilaisuudessa, leirinuotiolla kuin kotona nojatuolissa. Tarinoita voi hyödyntää yksittäin, pareittain tai ryhmässä.
Tarinoiden avulla aikuiset, nuoret ja lapset voivat löytää yhteisen kielen. Satujen ja tarinoiden maailma on kiinteä osa lapsista välittämistä, heille yhteisen ajan antamista sekä uusien asioiden löytämistä. Saduissa lapsilla on mahdollisuus kokea erilaisten maailmojen olemus rikastuttavana, luovana ja rohkaisevana.
Tarinat soveltuvat rentoutumiseen ja latautumiseen. Mielikuvarentoutusäänitteitä voi käyttää mielentilan kohottamiseen. Säännöllisesti käytettyinä ne voivat myös antaa myönteisen suggestiivisen vaikutuksen alitajunnan tasolla tapahtuvaan asioiden prosessointiin.
Eläydy, hyppää tarinoihin mukaan. Keskity, rentoudu ja kuuntele. Pyri kokemaan tarinat kaikilla aisteillasi: kuulo-, näkö- sekä kinesteettisten liike-, haju- ja makuaistiesi avulla.
