Aktiivipedagogia haastaa nuoren
olemaan jotain

Lähtökohtana on ajatus siitä, että nuoren ongelmallinen käyttäytyminen vähenee, tai jopa lakkaa kokonaan, kun nuori voi purkaa energiansa mielekkääseen toimintaan. Nuorelle annetaan tilaa tällöin itsenäistyä harrastuksensa parissa. Aikuisten ei tarvitse ohjata tai suunnitella sellaisia toimintoja, jotka nuoret voivat tehdä itse. Aktiivipedagogiassa nuorille annetaan mahdollisimman paljon vastuuta. Aktiivipedagogian keinoin kyetään kaivamaan esiin ja rauhoittamaan nuoren sisällä apua huutava minä. Aktiivipedagogia tähtää siihen, että nuori 1. on osana jotakin, 2. tuntee olevansa osa jotakin, 3. haluaa ottaa osaa johonkin, 4. haluaa olla osana jotakin, 5. haluaa vaikuttaa osallistumalla. Nämä kaikki viisi osa-aluetta tulisi toteutua aktiivipedagogiassa.

Kurssilla osoitetaan, että mikä tahansa aktiviteetti, jonka nuori tuntee omakseen, ja josta hän pitää ja nauttii, auttaa häntä myös sosiaalisen- ja tunne-elämän kypsymisessä. Psykologiselta kannalta on aivan sama, mitä nuori harrastaa, kunhan harrastus on myönteistä ja produktiivista. Tärkeintä on, että harrastus osuus yksiin sen kanssa, mitä nuoren elämässä on muutenkin tapahtumassa. On tärkeää, että nuori voi löytää tekemisen avulla merkityksen ja itsetiedostuksen. Itsetiedostus kohdistuu nuoren omaan persoonaan, sen asemaan ja tehtävään elämässä. Aktiviteetit räätälöidään kunkin nuoren tarpeiden mukaisesti normaalisuuden periaatteella. Harrastukseen osallistumisen mielekkyys edellyttää harrastuksen käsitteellistämistä ja itsetiedostusta.

Nuoren on otettava itse vastuu

Aktiivipedagogian teoreettinen viitekehys perustuu NLP:n, ratkaisukeskeisen ajatteluun, tunneälyyn, kasvatusvisualisointiin ja logoterapiaan. Aktiivipedagogian avulla nuori opetetaan mielenohjelmoinnin ja erilaisten toiminnallisten aktiviteettien mallintamisen avulla havaitsemaan ja tutkimaan itseään ja ympäristöään. Aktiivipedagogia korostaa mielekästä tekemistä, joka voi olla taitoa, iloista yhdessäoloa, taide-elämystä tai liikunnan riemua. Olemme havainneet, että hyvinkin vaikeissa elämäntilanteissa elävät lapset voivat vahvistaa identiteettinsä kehitystä pedagogisesti toteutetun toimintamallin avulla. Aktiviteetissa nuori ottaa itse kokonaisvaltaisen vastuun itsestään ja tekemisestään. Ajatus siitä, että joku muu huolehtisi nuoren pelaamisesta, soittamisesta tai vaikkapa taulun maalaamisesta on aktiivipedagogialle vierasta.

Kehittymispolulla nuori tekee parhaansa

Ajatus siitä, että jokainen nuori tekee parhaansa, sillä historialla, tiedolla, taidolla ja voimavaroilla, jotka hänellä on käytössään kussakin elämäntilanteessa, on lähtökohtana suunniteltaessa aktiivipedagogisia toimintaprosesseja. Lähtökohtana on erilaisia käyttäytymismalleja ja etnisiä kulttuureita suvaitseva ja ymmärtävä toimintamalli. Kurssilla perehdytään nuorisotyössä käytettäviin aktiviteetteihin liikunnan, musiikin ja taidekasvatuksen keinoin. Aktiivipedagogiassa eteneminen perustuu kehityspolkuihin. Nuorelle luodaan tällöin kartta, kehityspolku, joka toimii kehittymisaikatauluna. Aktiviteetille asetetut tavoitteet mitoitetaan resursseihin ja nuoren henkisiin, fyysisiin ja sosiaalisiin voimavaroihin nähden realistisesti. Oleellisena keinona käytetään tietyn haluttuun aktiviteettiin kuuluvien käyttäytymismallien mallintamista. Esimerkiksi urheiltaessa ei voi käyttää päihteitä, koska se heikentää suoritusvalmiutta ja krapulatilassa urheileminen on vaarallista, tai bänditoiminnassa ei voi käyttäytyä epäsosiaalisesti, vaan on puhallettava yhteen hiileen ottaen huomioon muidenkin tarpeet ja motiivit.

Pyydä tarjous tai kysy lisää!

Pertti Kemppinen, puh 040-7009171 tai email etunimi.sukunimi@kannustusvalmennus.fi